Uskonnosta Portugalissa

Oon jo jonkin aikaa ajatellut, että voisin kirjoittaa tänne jotain mitä tällä hetkellä tiedän uskonnosta täälläpäin, sillä se on iso osa paikallista kulttuuria, historiaa ja yhteiskunnan perustaa. En oo toki mikään suuri asiantuntija niin kuin en millään muullakaan saralla Portugalin suhteen, mutta tässä vähän jotain mitä siitä olen kuullut. Etsin myös mun kuvapankista aiheeseen sopivaa rekvisiittaa.

São Franciscon kirkon seinustaa Évorasta

Aluksi vähän osviittaa perusspekseistä: Kaikkien tiedonlähteiden äiti Wikipedia kertoo, että 81 prosenttia portugalilaisista on roomalaiskatolisia. Muita uskontokuntia maassa on vähän, 3.3 prosenttia muita kristittyjä ja vain 0,6 prosenttia muita uskontoja. 6,8 prosenttia ilmoittaa, ettei ole uskonnollisia ja 8,3 prosenttia ei kommentoi kysymykseen. (2011) Toisen tutkimuksen mukaan 79,5 prosenttia taas kokee itsensä katolisiksi ja 18 prosenttia osallistuu säännöllisesti messuihin. (2012) Vuonna 2001 katolisiksi koki itsensä 86,9 prosenttia. Uskonnottomiksi itsensä koki 8,2 prosenttia vuonna 2001, kun taas kymmenen vuotta myöhemmin luku oli noussut 14,2 prosenttiin. Uskonnottomien (tai ainakin sellaisiksi itsensä raportoivien) määrä on siis ollut viime aikoina kasvussa.

Kirkko Graçan näköalatasanteen kupeessa Lissabonissa

Portugalissa kristinusko näkyy ympäristössä enemmän kuin Suomessa. Kirkkoja ja uskontoon liittyviä patsaita on paljon ja esimerkiksi uskonnollisia kadunnimiä näkee jonkin verran. Suuriin, koristeellisiin ja kullattuihin kirkkoihin on uponnut kolikko jos toinenkin aikana, jona Portugali oli yksi mahtivaltioista. Nykyään rahakirstu lienee pienempi, mikä luultavasti tarkoittaa myös ongelmia kirkkojen kunnon ylläpidossa. Toisaalta en asiasta tiedä enempää kuin muutaman kirkon pakollisten tai vapaaehtoisten pääsymaksujen verran.

Kirkko Aveirossa

Portugalin pitkän historian aikana uskonnolla on ehtinyt olla suuri vaikutus kaikkeen yhteiskunnassa – esimerkiksi arvoihin, maailmankatsomukseen, koulutusjärjestelmään ja yhteiskuntarakenteeseen. Kirkko ja valtio erotettiin toisistaan virallisesti noin sata vuotta sitten. Vuonna 1940 taas allekirjoitettiin konkordaatti uskonnonvapaudesta ja perustuslakiin vapaus otettiin mukaan vuonna 1976, diktatuurin päättymisen jälkeen. Diktatuurin aikana (1932-68) pääministeri Salazar korosti uskonnollisia arvoja ja häntä kuvattiin propagandassa jopa "'messiaaksi', jonka Fátiman neitsyt on luvannut tulevan pelastamaan Portugalin". Kuten joka puolella maailmaa, myös Portugalissa uskonnon nimissä on tehty paljon niin hyvää kuin pahaakin.

Tällä hetkellä Portugalissa on sallittua ottaa avioero sekä tehdä abortti erikseen selittämättä päätöstä mitenkään. Myös samaa sukupuolta olevat voivat mennä naimisiin, mutta eivät kirkossa. Löyhä aborttilaki tosin tuli voimaan vasta vuonna 2007. Sitä ennen säädökset abortin tekemiseen olivat tiukkoja ja abortti sai liittyä vain tilanteisiin, joissa sen tekemättä jättäminen oli uhka äidin terveydelle, raskaus johtui seksuaalirikoksesta tai sikiö oli hengenvaarallisen epämuodostunut. Edelleen on kuitenkin lääkäreitä, jotka uskonnolliseen vakaumukseen perustuen kieltäytyvät abortin tekemisestä. Portugalin linja vaikuttaa joka tapauksessa olevan tällä hetkellä suhteellisen liberaali kysymyksissä, joista usein uskontoon ja moraaliin liittyen keskustellaan.

Kirkko Portossa. Huomaa seinillä olevat siniset koristetiilet.

Sen perusteella mitä olen kuullut, lukenut ja jutellut, vanhemmat ihmiset on usein vahvasti uskonnollisia. Keski-ikäiset taas vähemmän ja sitä nuoremmat vielä vähemmän. Juttelin muutaman portugalilaisen kanssa ja kaikki antoivat esimerkkejä isovanhemmistaan, jotka kävivät säännöllisesti kirkossa ja osa esimerkiksi piti Portugalin huonoa taloudellista tilannetta Jumalan rankaisuna. Kirkoissa vieraillessa myös näkee paljon erityisesti vanhempia ihmisiä rukoilemassa ja sytyttämässä kynttilöitä.

Kirkko Portossa

Pyhimyspatsas yhdessä Évoran kirkoista

Koska valtauskonto on  roomalaiskatolisuus, pyhimykset ovat siinä suuressa osassa. Pyhimysten kuvia kaupataan katukojuissa ja muun muassa ihan Lissabonin keskustassa näkee kauppoja, joissa myydään pelkästään uskonnollisia patsaita, maalauksia ja muuta aiheeseen liittyvää. Portugalissa on myös ainakin yksi suosittu pyhiinvaelluskohde, pieni Fátiman kaupunki, koska Neitsyt Marian sanotaan ilmestyneen siellä kolmelle lapselle noin sata vuotta sitten. Sinne vaeltaa vuosittain satoja tuhansia ihmisiä.

Pyhimyspatsas Graçan toisella näköalatasanteella

Kaupungeilla on myös omia juhlapäiviä kaupungin oman pyhimyksen kunnioittamiseksi. Lissabonin pyhimys on Santo António, jonka juhlaa vietetään 13. kesäkuuta. Samaan aikaan vietetään suosittua kolmipäiväistä sardiinijuhlaa, jossa enemmän tai vähemmän näkyy uskonnollisen juhlan tausta. Juhlapäivä on massa-avioliittojen aikaa ja niille on oma nimikin, Pyhän Antónion häät. Santo Antónion kirkossa vihkitään joka kesäkuun 13. päivä lukemattomia pareja. Kirkkoon liittyy myös juhlapäivän traditio, jossa ihmiset kirjoittavat rukouksia ja kiinnittävät ne pyhimyksen kuvan kehykseen leipäpalasen kanssa. Traditio liittyy naiseen, jonka lupasi antaa köyhille vehnää lapsensa painon verran, koska hän ajatteli pyhän Antónion herättäneen henkiin hukkuneen lapsen. Minkä verran uskonto käytännössä näkyy sardiinijuhlassa, jää nähtäväksi kesäkuussa.

Patsas, jota ihmeteltiin Annan kanssa tammikuussa. Annan ottama kuva.

Patsaan alla on kylttejä, joissa lukee tekstejä kuten "Obrigado Dr. Sousa Martins" eli "Kiitos tohtori Sousa Martins"

Luin vasta nyt tarkemmin kuka yllä olevan patsaan Dr. Sousa Martins on ja selvisi, että hän on 1800-luvun lopulla elänyt lääkäri, joka auttoi köyhiä. Lääkärin työ oli täysin maallisella pohjalla, mutta hänellä uskottiin silti olevan parantavia voimia. Jotkut uskovat edelleen Sousa Martinsin voivan vaikuttaa paranemisiin, mutta katolinen kirkko ei kuitenkaan koskaan ole tunnustanut hänen kunnioittamistaan. Patsas sijaitsee yhden Lissabonin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan vieressä. Kun Annan kanssa katseltiin patsasta, sen luona kävi vanhempi rouva, joka teki ristinmerkkiä, rukoili ja toi jotakin patsaan luokse.

Yllä olevassa kuvassa oleva monumentti on nimeltään Cristo Rei eli Kristus Kuningas. Se sijaitsee Lissabonista katsottuna joen toisella puolen ja näkyy sinne hyvin, sillä koko laitos on yhteensä lähes 80 metriä korkea. Patsaan kasvot katsovat kohti Lissabonia ja sen jalkojen juurelle pääsee myös kiipeämään portaita pitkin. Näkymät on kuulemma aika hyvät. Samantyyppinen patsas nimeltään Cristo Redentor eli Kristus Pelastaja on myös Brasilian Rio Janeirossa ja inspiraatio Portugalin patsaaseen on saatukin alun perin juuri siitä. Luvan monumentin rakentamiseen antoi diktaattori Salazar 1959. Knoppitietona Scandinavian Music Groupin kappaleessa Lissabon lauletaan, että "Verhojen toisella puolella / Jeesus levittää kätensä maan ylle / Menemme katsomaan sitä myöhemmin". Kappaleessa luultavasti viitataan tähän monumenttiin.

Kirkko Portossa

Tässä siis jotain mitä olen tähän mennessä uskonnosta Portugalissa pistänyt merkille. Tarkkailu jatkukoon.